Facebookista rekrytointikanavana
Lupailin aloittaessani tätä blogia, että käsittelisin vuorotellen erilaisia sosiaalisen median kanavia. Kaunis ajatus. Totuus näyttää olevan, että kanavat tukevat toisiaan ja vain harvoin kenelläkään on ainoastaan yksi kanava käytössä. Yksi kanavista on ehkä pääkanava, mutta viestinnän tukena käytetään muita.
Kirjoittaessani Twitteristä, sosiaalisen median käyttö rekrytoinnissa tuntui tosi aktiiviselta. Viestit kun ovat lyhyitä ja suunniteltu pääosin huomion herättämiseen ja edelleen ohjaamiseen. Twitterin seuraaminen on helppoa ja nopeaa – ainakin, jos ei päätä tutkia jokaisen linkin takaa löytyvää ihmemaata. Seuraavaksi aion tarkastella Facebookia. Minusta kuitenkin tuntuu oudolta tarkastella sitä irrallisena kanavana. Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, jos välillä viittaan myös muihin kanaviin.
Facebook – kasvaa vai katoaa?
Fakta –lehti kirjoitti keväällä: ”Siirtyykö rekrytointi Facebookiin” (kiitos @khaavisto) ja kertoi Sinisen Meteoriitin tavasta etsiä uusia työntekijöitä Facebookin välityksellä. Varsinaisesti suuren yleisön tietoisuuteen Facebook rekrytointikanavana taisi tulla satama-lakon aikoihin, kun liittoon kuulumattomia ahtaajia rekrytoitiin Facebookin välityksellä. (Lisää tästä mm: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/03/1082203 )
Uutisia seuraamalla saa sellaisen kuvan, että rekrytointi lehti-ilmoitusten tai oikotie.fi –tyyppisten palveluiden välityksellä olisi loppumassa ja Facebookista ym. sosiaalisesta mediasta avautuisi korvaava kanava. Näin tuskin tulee tapahtumaan. Ehkä tästäkin kirjoitetaan monipuolisemmin, kun somesta noussut hype hieman laantuu.
Facebook on toki mainio foorumi tavoittaa suuri määrä ihmisiä. Tosin, Talouselämä väitti viime viikolla, että ihmiset haluaisivat pois Facebookista. Heti perään luin uutisen, että Google on perustanut oman Facebook –sivun. Välillä spekuloitiin, että Facebookista tulisi uusi Google. –Ennustaminen tuntuu vaikealta. Tällä hetkellä kuitenkin Facebook tuntuu toimivalta kanavalta, jossa on valtava määrä ihmisiä tietoineen.
Rekrytoinnin kannalta kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että netissä oleva tieto ei välttämättä anna oikeaa kuvaa hakijasta. Tästä artikkeli: http://ozmonmedia.com/2010/07/27/resist-the-urge-to-research-applicants-on-facebook/ (kiitos @KatriK).
Yritys ja sen fanit
Muutamilla suomalaisilla/Suomessa toimivilla organisaatioilla on oma rekrytointisivustonsa Facebookissa. Esim.
- Future talent at Nokia: (http://www.facebook.com/home.php?#!/nokiafuturetalent)
- Accenture Careers: (http://www.facebook.com/home.php?#!/pages/Accenture-Careers-Denmark-Finland-Norway-Sweden/74117879817)
- Espoon rekrytointi: (http://www.facebook.com/pages/ESPOON-REKRYTOINTI/244798970456?ref=search)
Tällaiset organisaatiot ovat kuitenkin useimmiten suuria ja kansainvälisiä. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä pienellä yrityksellä tuskin riittäisi jatkuvasti viestittävää työpaikoista. Kun avaa on rekrytointisivuston, on hyvä miettiä rekrytointitarvetta hieman pidemmällä tähtäimellä. Jos alun perin rekrytointiin tarkoitetulla sivustolla viestitään runsaasti rekrytointiin liittymättömistä asioista, saattaa se ärsyttää seuraajia. Tämä siitäkin huolimatta, että markkinointikanavahan rekrytointisivustokin on.
Monilla yrityksillä sen sijaan on niin sanottu fanisivu Facebookissa. Tällaisella sivulla kerrotaan yrityksen ajankohtaisia uutisia, mielenkiintoisia linkkejä, viritellään keskustelua ja niiden ohella saatetaan kertoa avoimista työpaikoista. Tällainen yhdistelmäsivu lienee toimivin suurimmalle osalle pk-yrityksistä ja miksei suuremmistakin. Esim.
- Hill & Knowlton Finland (http://www.facebook.com/home.php?#!/HillAndKnowlton.Finland)
- Arla Keittiö (http://www.facebook.com/ArlaKeittio?ref=ts)
Facebook-sivun perustamisessa kehottaisin miettimään ensin tavoitteet ja hankkimaan tarvittavat resurssit. Alkuinnostuksen jälkeen sivujen päivittäminen helposti jää, jos hommaa hoidetaan oman työn ohessa. Päivittämätön sivu viestii negatiivista yrityskuvaa. –se tuskin on kenenkään tavoitteena sivuja perustettaessa.
Yksityinen minä ja työminä
Kävimme Henryn sosiaalisen median jaoslaisten (#henrysome) kanssa mielenkiintoista keskustelua Twitterissä ja LinkedInissä omista rooleista sosiaalisissa medioissa. Melko moni yrittää erottaa ns. työ-/ammattiroolin ja vapaa-ajan roolin toisistaan. Useiden osalta tämä tuntui menevän niin, että LinkedIn ja Twitter olivat ns. työkanavia ja Facebook se privaatti. –jäin pohtimaan, onko tällainen kovinkin yleistä? Ja jos on, miten se vaikuttaa siihen, millaista tietoa yritykset, jotka käyttävät Facebookia rekrytointikanavana, saavat. Saako työnantaja kuvan hakijan vapaa-ajan minästä vai työminästä?
Tuija Aalto on blogissaan Tuhat sanaa käsitellyt mielenkiintoisesti aihetta verkkoidentiteetin hallinnasta.
Some tukee rekrytointia
Uskon, että sosiaalinen media rekrytointikanavana on ihan ehdottomasti kasvussa. Artikkeli aiheesta: ”Facebook, Twitter, LinkedIn have become recruitment tools” http://bit.ly/a0Jbd8 (kiitokset @KristiinaMeme ja @jpruohisto). Suomessa näyttäisi olevan alkamassa rekrytoinnin osalta hyökyaaltomainen ryntäys someen. Tuntuu, kuin yritykset olisivat heräämässä yhtä aikaa. Tai ehkä se herääminen tapahtui keväällä ja nyt sitten aletaan toteuttamaan.
Hyvä juttu. Maltti on silti valttia, niin kuin monessa muussakin. Kannattaa siis lähteä liikkeelle ensin perussetillä ja laajentaa siitä tarpeen ja resurssien mukaan. Sosiaalista mediaa on vaikea ymmärtää kokeilematta, joten rohkeasti ottamaan ensimmäisiä askelia. Matkalla huomaa, että tämähän onkin kivaa.
